Suomen Oscar-ehdokkaaksi valittu Miekkailija (Vehkleja) on Klaus Härön ohjaama ja Anna Heinämaan käsikirjoittama elokuva, joka perustuu löyhästi miekkailuvalmentaja Endel Nelisin elämään. Elokuva on kuvattu Virossa ja on lähes kokonaisuudessaan vironkielinen (toisin kuin Puhdistus, joka sekin oli Suomen ehdokas Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 2012). Päätinkin, että suomalais-virolainen yhteistuotanto sopii myös tämän blogin teemaan.
Märt Avandin esittämä Endel saapuu 1950-luvun Haapsaluun, jossa saa viran liikunnanopettajana. Hän alkaa vetää oppilaille miekkailukerhoa, jonka tosin meinaa lopettaa heti alkuunsa, sillä kontaktin saaminen lapsiin ei ole helppoa. He kuitenkin innostuvat miekkailusta, ja Endel kasvaa elokuvan aikana isähahmoksi näille neuvostoyhteiskunnan orpouttamille lapsille.
Koululaiset haluavat lähteä valtakunnalliseen miekkailuturnaukseen Leningradiin. Endel on jättänyt kertomatta, että on Haapsalussa paossa salaista poliisia ja matka Leningradiin olisi hänelle suunnaton uhraus. Neuvostovaltaa sokeasti totteleva rehtori (Hendrik Toompere) paljastaa kuitenkin Endelin olinpaikan viranomaisille.
Härön ohjaus on kaunis elokuva inhimillisyydestä, jonka näyttämönä on yksi Viron historian synkistä aikakausista. Suomen Oscar-raati luonnehtii Miekkailijaa "klassisen hallituksi ja eheäksi elokuvaksi, joka löytää traagisesta aikakaudesta optimismia, inhimillisyyttä ja kauneutta".
Itse kuvailin elokuvaa somessa heti sen nähtyäni näin: "Menkää ja katsokaa, kun pienille eestiläisille opetetaan VEHKEILEMISTÄ (vehklemine). Mukana myös sata viulua, hienoja lapasia ja yllätyspaketti!"
Elokuviin siitä, hop!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti