Punklaulupidu 2015

Olemme parin kuukauden ajan opetelleet viroa laulamalla punk-klassikoita. Syynä tähän ovat punk-laulujuhlat, joita vietetään Rakveressa elokuun 22. päivänä. Laulujuhlat ovat suuria kuorojen kokoontumisia, joita on Virossa vietetty vuodesta 1869. Ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Tartossa, mutta vuodesta 1896 ne on järjestetty Tallinnassa. Laulujuhlat on listattu myös UNESCO:n henkisen ja suullisen maailmanperinnön luetteloon. Seuraavan kerran Tallinnassa lauletaan kesäkuussa 2019. Ensimmäiset punk-laulujuhlat puolestaan järjestettiin Rakveressa vuonna 2008. Tänä vuonna punkin tahtiin lauletaan jo kolmannen kerran.

Näillä laulujuhlilla ollaankin ikään kuin virolaisuuden ytimessä, sillä sekä punk että laulujuhlat näyttelivät suurta roolia maan uudelleenitsenäistymisessä vuonna 1991. Tuo Laulavaksi vallankumoukseksi kutsuttu kansanliikehdintä alkoi vuonna 1987, kun Tallinnan raatitorille kerääntyneet virolaiset kokoontuivat laulamaan tuolloin kiellettyjä kansallislauluja. Laululiike laajeni seuraavien kuukausien aikana ja syyskuussa 1988 noin 300 000 virolaista kokoontui Tallinnan Laululavalle.

Punk-liike rantautui Viroon 1970-luvun lopulla, jolloin toimintansa aloittivat muun muassa Propeller ja Generaator M. Propellerin johtohahmo Peeter Volkonski on monipuolinen kulttuuripersoona (ja prinssi, tai ainakin melkein!), joka on toiminut niin näyttelijänä, muusikkona kuin ohjaajanakin. Propellerin esiintyminen vuonna 1980 Kadriorgin stadionilla päättyi kaaokseen. KGB ei suoranaisesti kieltänyt bändin toimintaa, mutta Volkonskin ei sallittu enää jatkaa laulajana. Volkonski itse kertoo tapahtuneesta: "Ja sen ansiosta syntyi suurenmoinen jazzrockyhtye Kaseke. Minä en ollut laulamassa, instrumentaalimusiikkia. Ja täsmälleen samat miehet kuin Propellerissa." (Harri Rinteen kirjasta Laulava vallankumous, 2007.)

Villu Tamme on kertonut Arto Nybergin haastattelussa, ettei punk-liike välttämättä ollut suoranainen osa laululiikettä, vaikka tarkoitukset ja keinot olivat samankaltaisia. Kiistämättä J.M.K.E.:n Tere perestroika on kuitenkin osa Viron uudelleenitsenäistymisen soundtrackiä. Tamme itse mainitseekin samaisessa haastattelussa tämän kappaleen olevan se, joka lopulta kaatoi Neuvostoliiton. 

George Orwellin kirjasta 1984 nimeänsä lainaava ja kirjan nimikkovuonna perustettu Vennaskond joutui alkuvuosinaan useasti KGB:n syytösten kohteeksi anarkistisen ja länsimaisen tyylinsä vuoksi. Vuoden 1991 alussa, eli noin puoli vuotta ennen Viron itsenäisyyden palauttamista, bändi muuttikin joksikin aikaa Suomenlahden tälle puolen turvaan ja toimi evakossa ollessaan Suomen Turusta käsin.

Laitan tähän loppuun vielä oman viropunkin suosikkini, Elab veel Beria ("Beria elää"). Laulussa KGB:n toiminta rinnastetaan entisen neuvostoliiton turvallisuuspäällikön ja NKVD:n johtajan Lavrenti Berijan verisiin tekoihin. Tamme kuvaa yhteiskuntaa, jossa sensuuri vallitsee ja ihmiset katoavat yön pimeydessä. Toisinajattelijat (teisitimõtleja, lempisanani viroksi!) joutuvat leireille ja menettävät ihmisarvonsa. Jos tämän kappaleen yhteislaulu ei ole oman historian haltuunottoa, niin en tiedä mikä sitten on. 

Laulujuhlilla tavataan!
T: Noora

Härra Pauli kroonikad (2001)

Hei taas!

Kesä on ollut hiljaista aikaa kaikkialla eikä meidän blogi ole ollut poikkeus. Nyt voisi kuitenkin olla taas korkea aika aktivoitua ja jatkaa seikkailuja Viron kulttuurikentällä. Hiljaisen kauden aikana Noora on ollut yhteydessä noin puoleen Viron populaatiosta tarkoituksenaan selvittää erilaisten hengentuotteiden käyttöoikeuksia. Vielä emme ole tulleet hullua hurskaammaksi.

Mutta tällä kertaa syvennytään kirjallisuuteen. Suurennuslasin alla on Härra Pauli kroonikad (Herra Paulin aikakirjat), jonka omalaatuisen tyylin vuoksi katsaus tulee olemaan hyvin pintapuolinen.

Viron kulttuurikenttä laajeni ripeästi itsenäisyyden palauttamisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991. Oman osuutensa uusista tuulahduksista sai myös kirjallisuus. Aiemmin kiellettyjä ulkomaalaisia kirjoja sai nyt tuoda vapaasti Viroon ja uusia vaikutteita ammennettiin yhä laajemmalta. 

Uusien kirjailijoiden aallon myötä virolainen kirjallisuus edistyi useita harppauksia kerralla ja uudet tyylit nousivat esiin. Vuonna 1973 syntynyt Mehis Heinsaar kasvoi nuoreksi aikuiseksi modernin virolaisen kirjallisuuden nousun aikaan ja oli näin ollen heti alusta alkaen vapaa vanhoista kahleista kirjailijan uraansa aloittaessaan.

Heinsaaren tyyliä on luonnehdittu jo hänen ensimmäisestä novellikokoelmastaan Vanameeste näppaja (2001) lähtien maagiseksi realismiksi. Samaa linjaa jatkaa Härra Pauli kroonikad (2001). Molemmat kirjoista on laajalti kehuttuja ja palkittuja.

Härra Pauli kroonikad käsittää kolme tarinakokoelmaa, jotka kertovat herra Paulin eriskummallisten ja arvaamattomien tapahtumien värittämästä elämästä. Ensimmäinen ja kolmas osa muodostuvat kronologisesti irrallisista tarinoista, joissa käydään läpi muun muassa herra Paulin työelämää, lapsuutta ja haaveilua Kristoffer Kolumbuksena elämisestä. Kirjan toinen osa, joka on henkilökohtainen suosikkini, kertoo sarjan omituisista asunnoista, joissa herra Paul on asunut (herra Paul kertoo, ettei yleensä ottaenkaan tule asuntojen kanssa toimeen). Irtolaisuuden takia pidätetty herra Paul joutuu kirjoittamaan poliisilaitoksella raportteja entisistä asunnoistaan poliisin ja psykiatrin tarkkaillessa tätä. 

Herra Paulin elämä on täynnä perinteisen logiikan ja järjen vastaisia tapahtumia. Milloin hän ajautuu spontaanisti muutamien kanssaihmisten seurassa hetkeksi taianomaiseen paratiisiin kesken talvisen työmatkan ja milloin hän puolestaan yrittää epätoivoisesti päästä pois yksiöstään päätyen ulko-ovesta aina takaisin sisälle.

Heinsaaren kirjoitustyyli estää lukijaa tuudittautumasta täysin magian ja sattumanvaraisuuden ehdoille, sillä lukijaa muistutetaan aina toisinaan ympäröivästä, normaalista ja loogisesta maailmasta. Magian ja realismin nivoutuminen yhteen pakottaa lukijan arvioimaan tapahtumien kulkua ja kirjan maailman järkiperäisyyttä toistuvasti. Herra Paulin kohtaama poliisi edustaa meille tutumpaa maailmaa ja hän pitääkin Paulia mielisairaana. Jopa Paul itse tokaisee olevansa kyllästynyt kaikkeen hänelle tapahtuvaan magiaan. Herra Paul vaikuttaa olevan erikoislaatuinen henkilö, joka asuu kahden maailman rajalla normaalien ihmisten parissa.

Luin kirjan suomenkielisen version, enkä osaa varmuudella kommentoida Heinsaaren alkuperäistä sanojen käyttöä, mutta ainakin suomennoksessa tekstin tyyli vaikutti harkitulta ja nokkelalta. Uskoisin, että kielten samankaltaisuudet ovat mahdollistaneet alkuperäiselle uskollisen käännöksen.

Kaikin puolin Herra Paulin aikakirjat on riemastuttava ja omaperäinen lukuelämys, joka on samalla oiva katsaus maagisen realismin tyylisuuntaukseen sekä moderniin virolaiseen kirjallisuuteen. Myös Heinsaaren kirja Ebatavaline ja ähvardav loodus (2010) on suomennettu (suom. Epätavallinen ja uhkaava luonto) ja kunhan joskus on ylimääräistä aikaa, voisin ottaa sen luettavaksi. Kenties siis palaamme Heinsaareen vielä uudemman kerran!