Olemme parin kuukauden ajan opetelleet viroa laulamalla punk-klassikoita. Syynä tähän ovat punk-laulujuhlat, joita vietetään Rakveressa elokuun 22. päivänä. Laulujuhlat ovat suuria kuorojen kokoontumisia, joita on Virossa vietetty vuodesta 1869. Ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Tartossa, mutta vuodesta 1896 ne on järjestetty Tallinnassa. Laulujuhlat on listattu myös UNESCO:n henkisen ja suullisen maailmanperinnön luetteloon. Seuraavan kerran Tallinnassa lauletaan kesäkuussa 2019. Ensimmäiset punk-laulujuhlat puolestaan järjestettiin Rakveressa vuonna 2008. Tänä vuonna punkin tahtiin lauletaan jo kolmannen kerran.
Näillä laulujuhlilla ollaankin ikään kuin virolaisuuden ytimessä, sillä sekä punk että laulujuhlat näyttelivät suurta roolia maan uudelleenitsenäistymisessä vuonna 1991. Tuo Laulavaksi vallankumoukseksi kutsuttu kansanliikehdintä alkoi vuonna 1987, kun Tallinnan raatitorille kerääntyneet virolaiset kokoontuivat laulamaan tuolloin kiellettyjä kansallislauluja. Laululiike laajeni seuraavien kuukausien aikana ja syyskuussa 1988 noin 300 000 virolaista kokoontui Tallinnan Laululavalle.
Punk-liike rantautui Viroon 1970-luvun lopulla, jolloin toimintansa aloittivat muun muassa Propeller ja Generaator M. Propellerin johtohahmo Peeter Volkonski on monipuolinen kulttuuripersoona (ja prinssi, tai ainakin melkein!), joka on toiminut niin näyttelijänä, muusikkona kuin ohjaajanakin. Propellerin esiintyminen vuonna 1980 Kadriorgin stadionilla päättyi kaaokseen. KGB ei suoranaisesti kieltänyt bändin toimintaa, mutta Volkonskin ei sallittu enää jatkaa laulajana. Volkonski itse kertoo tapahtuneesta: "Ja sen ansiosta syntyi suurenmoinen jazzrockyhtye Kaseke. Minä en ollut laulamassa, instrumentaalimusiikkia. Ja täsmälleen samat miehet kuin Propellerissa." (Harri Rinteen kirjasta Laulava vallankumous, 2007.)
Villu Tamme on kertonut Arto Nybergin haastattelussa, ettei punk-liike välttämättä ollut suoranainen osa laululiikettä, vaikka tarkoitukset ja keinot olivat samankaltaisia. Kiistämättä J.M.K.E.:n Tere perestroika on kuitenkin osa Viron uudelleenitsenäistymisen soundtrackiä. Tamme itse mainitseekin samaisessa haastattelussa tämän kappaleen olevan se, joka lopulta kaatoi Neuvostoliiton.
George Orwellin kirjasta 1984 nimeänsä lainaava ja kirjan nimikkovuonna perustettu Vennaskond joutui alkuvuosinaan useasti KGB:n syytösten kohteeksi anarkistisen ja länsimaisen tyylinsä vuoksi. Vuoden 1991 alussa, eli noin puoli vuotta ennen Viron itsenäisyyden palauttamista, bändi muuttikin joksikin aikaa Suomenlahden tälle puolen turvaan ja toimi evakossa ollessaan Suomen Turusta käsin.
Laitan tähän loppuun vielä oman viropunkin suosikkini, Elab veel Beria ("Beria elää"). Laulussa KGB:n toiminta rinnastetaan entisen neuvostoliiton turvallisuuspäällikön ja NKVD:n johtajan Lavrenti Berijan verisiin tekoihin. Tamme kuvaa yhteiskuntaa, jossa sensuuri vallitsee ja ihmiset katoavat yön pimeydessä. Toisinajattelijat (teisitimõtleja, lempisanani viroksi!) joutuvat leireille ja menettävät ihmisarvonsa. Jos tämän kappaleen yhteislaulu ei ole oman historian haltuunottoa, niin en tiedä mikä sitten on.
Laulujuhlilla tavataan!
T: Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti